En olisi uskonut, että se tähän johtaa

Se väittää yhä, ettei huomannut yrityksiäni, kun muutama viikko sitten tapasimme toisemme, toista kertaa itseasiassa. Tilanne oli hyvin perinteinen, alkoholin siivittämä ilta baarissa kavereiden kanssa (yhdistävä tuttavamme oli muuten entinen poikaystäväni, eikä edes pitkän ajan takaa). Omasta mielestäni olin niin läpinäkyvä, että lähes nolotti.

Olin oikeassa, suurin osa muustakin seurueestamme oli pannut aikeeni merkille. Sain kuulla kuittailua sekä entiseltä poikaystävältäni (“Mikä siinä oikein on, ettet voi aluksi lainkaan sietää suurinta osaa kavereistani ja sitten seuraavassa hetkessä pidätkin niistä aivan liikaa?”) että silloiselta seuralaiseltani, jonka kanssa ei koskaan kuitenkaan tapahtunut mitään elämää suurempaa. Mustasukkainen se kyllä oli.

Sen illan saldo ei siis ollut kummoinen. Suurimmaksi saavutuksekseni voisin mainita nännin nuolemisen sekä kohteeltani paidan poistamisen. Molemmissa onnistuin kiitettävästi, muut yritykseni sitten kariutuivatkin surkeasti. Myöhemmin sain kuulla, että helpommalla olisin päässyt, jos olisin tarttunut munasta kiinni ja tehnyt riittävän selväksi jopa putkiaivoiselle miehelle, mihin tähtään. Sittemmin tätä taktiikkaa onkin tullut käytettyä melko ahkerasti. ;>

En itseasiassa odottanut tapauksesta muuta kuin ehkä panon tai kaksi, mutta kerrankin voin hyvillä mielin myöntää erehtyneeni. Kertoja on jo tässä vaiheessa ollut useampia, vieläpä hyvää seksiä ja mitä omalaatuisimmissa tilanteissa sekä paikoissa. Toivon, ettei muutosta ole aivan heti tulossa.

Voinette kuvitella, kuinka kiihottava tällainen tilanne on pitkässä parisuhteessa eläneelle parikymppiselle naiselle, joka on tottunut harrastamaan seksiä lähinnä pimeässä peitonalla, perinteiseen lähetyssaarnaaja-tyyliin. Jos joku olisi väittänyt minulle kaksi kuukautta sitten, että pano bussissa tai puiston penkillä on enemmän kuin okei, en varmasti olisi uskonut häntä, todennäköisesti kauhistellut hetken ja unohtanut koko asian. (Tai ehkä mahdollisesti masturboinut ajatukselle yksin yön pimeydessä, mutta siitähän ei tietenkään puhuta, eihän? ;> )

Tarkoituksenani onkin siis jakaa kanssanne, hyvät mahdolliset lukijat, hieman omia tunteitani, joita tapahtumat minussa eittämättä herättävät. Kirjoitusasu ei välttämättä ole se kaikista kaunein, eikä teksti varmasti kulje kielioppisääntöjen mukaan, mutta toivottavasti tekin saatte siitä jotakin irti. Uskoisin, että itse tulen ainakin nauttimaan tästäkin osasta tapahtumien kulkua, joskaan en varmaan aivan yhtä paljon kuin siitä, mistä kirjoitan. ;>